Pohjoismainen mehiläinen

Meillä kasvatetaan ja suojellaan Pohjoismaista tummaa mehiläistä

Pohjoismaisen mehiläisen suojelu ja jalostus

1980-luvulla huomattiin, että oltiin menettämässä todella arvokas geenivaranto. Siitä lähtien pohjoismaista mehiläisrotua on alettu lisätä ja jalostaa. Lähes jokaisessa Euroopan valtiossa on nykyään oma järjestönsä, joka hoitaa pohjoismaisen mehiläisen jalostustoimintaa. Varsinkin Ruotsissa, Irlannissa ja muutamissa Keski-Euroopan maissa on vahvoja yhdistyksiä. Näiden yhteiselin on Sicamm-järjestö. Suomessa perustettiin vuoden 2017 alussa Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat ry, joka toimii tumman mehiläisen hoitajien yhteistyöelimenä ja edistää suojelutyötä.

Tammirauman hunajatila on Suomessa niitä harvoja paikkoja, joissa mustaa mehiläistä  kasvatetaan. Olemme myös mukana Nordiskt Genresurscenterin yhteispohjoismaisessa tutkimushankkeessa, jossa paneudutaan pohjoismaisen tumman mehiläisen suojeluun, rotuominaisuuksiin ja käyttäytymiseen. Omassa jalostustyössämme olemme kiinnittäneet paljon huomiota rodun puhtauteen ja sitä seurataan jatkuvasti siipianalyysin avulla. Bee Wing Analyzer -tietokoneohjelma kertoo siipisuonien perusteella mehiläisten alkuperän.

Rymättylän Pakinaisten saari tarjoaa meille oivallisen paikan puhdasparitukseen. Vuosittain muutama kymmenen mehiläishoitajaa hankkii meiltä itselleen mustan emon. Meidän mehiläistarhauksemme tärkein osa-alue on mustan mehiläisen suojelu ja jalostustyö. Se on kiehtovaa ja jatkuvasti innostavaa työtä. Mustan mehiläisen uhanalaista tilannetta ja suojelutyötä olemme tuoneet esille mm Mustan mehiläisen hunajan muodossa. Hunajatölkissä on sekä suomeksi että englanniksi kerrottu rodun uhanalaisesta tilanteesta ja suojelutyöstä.

Mikäli olet kiinostunut mustan mehiläisen hoidosta ja säilyttämisestä ota yhteyttä Aimo Nurmiseen p. 0400 520 712. 

Pohjoismainen mehiläinen on väritykseltään hyvin tumma. Siksi sitä usein kutsutaan mustaksi mehiläiseksi.
Pohjoismaiselle mehiläiselle tyypillistä on kerääntyä pesästä pois nostetun kehän alanurkkaan.

Pohjoismaisen mehiläisen historiaa

Eurooppalainen tumma hunajamehiläinen Apis Mellifera Mellifera, joka tunnetaan yleisemmin nimellä pohjoismainen mehiläinen tai musta mehiläinen levittäytyi viimeisimmän jääkauden sulamisen jälkeen pohjoiseen. Se sopeutui pohjoisiin karuihin olosuhteisiin ja levisi Isoon-Britanniaan sekä Ruotsin ja Norjan eteläosiin, idässä Uralille asti.

Suomeen se tuotiin ensimmäisen kerran 1750-luvulla, mutta ensimmäiset mehiläiset kuolivat Suomen kylmiin talviin. Ensimmäinen henkiin jäänyt mehiläisyhteiskunta tuotiin Ruotsista 1777 olkipesässä Turkuun. Siitä alkoi Suomen mehiläishoito. Pohjoismaista mehiläistä vietiin 1800-luvun alussa Pohjois-Amerikkaan sekä Austraaliaan ja Uuteen-Seelantiin. 1850-luvulla se oli maailman laajimmalle levinnyt ja runsaslukuisin mehiläisrotu.

1800-luvun loppupuolella alettiiin siirtää myös muita mehiläisrotuja pohjoismaisen mehiläisen alueille, jolloin alkoi syntyä sekarotuisia mehiläisiä, joista tuli vähitellen niin vihaisia, ettei niiden kanssa voinut työskennellä. Vähitellen musta rotu korvattiin muilla roduilla ja se lähes hävisi 1960-luvulle mentäessä.